Hulluus, runsaudenkin lähde


Olen lukenut tämän vuoden aikana valtavasti. Psykooseista, traumaperäisestä stressihäiriöstä, dissosiaatiosta. Google on myös ollut mitä parhain ystäväni tutkimusmatkallani. Jokin aika sitten päädyin lukuähkyyn. Nämä neljä kirjaa polttelevat hyllyssäni, mutta en yksinkertaisesti kykene nyt lukemaan enää yhtään enempää. Kuten työssä tai opiskelussa, pieni breikki on aina paikallaan.

Kun sain viisitoista vuotta sitten diagnoosin kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, en tunnistanut sitä lainkaan omakseni. En ole tunnistanut siitä itseäni koko näiden viidentoista vuoden aikana. Dissosiaatio oli avainsana sille matkalle, jota olen tehnyt tänä kuluneena vuonna. On ollut huikeaa oivaltaa, mistä kaikessa onkaan ollut kysymys. Kuinka kaikki se, minkä periaatteessa olet sisimmässäsi jo jollain tasolla tiennyt, sanoittui niin kristallinkirkkaana kirjojen sivuilla ja terapiassanikin.

Kyllä minä taannoin yritin etsimällä etsiä itseäni kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstäkin, mutta tuloksetta. Opiskelin sitäkin sen verran paljon, että tiedostin yhä selkeämmin, että jokin on nyt vialla. Etsin vertaistukea erilaisista kaksisuuntaisen mielialahäiriön vertaistukiryhmistä, mutta miten voisitkaan saada tukea itsellesi, jos et edes tunnista itseäsi diagnoosista, saati löydä kaltaisiasi näistä vertaistukiryhmistä.

Mitä enemmän olen oppinut traumaperäisestä stressihäiriöstä ja dissosiaatiosta, sitä paremmin olen oppinut ymmärtämään myös psykooseja. Ainakin omiani. Kuinka selkeäksi kaikki muuttuikaan ja palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Olen tänä vuonna eheytynyt hurjaa tahtia, mitä psykiatrian poliklinikallakin suorastaan ihmetellään. Mutta tämä vauhti johtuu yksinkertaisesti siitä, että kun löydät syitä, voit oivaltaa myös vastauksia. Ei enää liikaa ilmassa leijuvia kysymyksiä ja epävarmuutta, vaan yhä kirkkaammaksi muodostuvaa ymmärrystä omaa itseä kohtaan. Ja mitä paremmin itseään oppii ymmärtämään, sitä selkeämmän sanoituksen mielensä koukeroista voi tarjota myös hoitavallekin taholle. Näin ollen molemminpuolinen ymmärrys kasvaa, ja hoito voidaan keskittää ydinongelmatasolle.

Tahdon kuitenkin jatkaa opiskeluani sisäisen maailmani lisäksi itseni ulkopuolelta, johon erilaiset kirjat tarjoavat runsaasti materiaalia. Psykooseissa, vaikkakin ne ovat hirvittäviä tiloja, on jotain äärimmäisen kiehtovaa. Millaisen ihmismielen pimeyden olen itsekin joutunut vuosieni varrella kohtaamaan. Todellakin oppinut sen, että ihmismieli on jotain aivan käsittämätöntä. Jotain sellaista, mistä kukaan ei voi kertoa totuutta. Muistan eräästä kirjasta lauseen: ”Miten voidaan määritellä jonkun ihmisen mieli sairaaksi, jos emme edes tiedä mitä mieli on?” Sitäkin minä tahdon opiskella. Mitä mieli on. Mitä oma mieleni on. Ja kaiken opiskeluni teen ensisijaisesti itseäni ja eheytymistäni varten. Mutta kyllä tavoitteenani on oppia jotain tärkeää myös muita ihmisiä varten.

Tahdon oppia, mitä hulluus oikeasti on, sillä olen saanut kokea, tai pikemminkin joutunut kokemaan hulluja osia itsestäni psykoottisten tilojeni myötä. Ehkä hullut osat pitävätkin sisällään jotain sellaista, jonka voi oikeanlaisen oivalluksen avulla muuntaa vaikkapa suorastaan ilmiömäiseksi runsaudeksi. Ehkä hulluus, silloin kun se on hallittua, voi purkautua ulos esimerkiksi  äärimmäisenä luovuutena. Ehkä joinain niin odottamattomina keksintöinä, että ne voivat muuttaa maailmaa. Uskon siihen, että meistä jokainen kantaa matkassaan jonkinasteista hulluutta. Minä tahdon opiskella oman hulluuteni siten, että löydän itsestäni jonkin sellaisen valon, mikä kirkastaa hulluuteni lahjat. Kyllä. Uskon, että hulluus voi olla mitä suurin voimavara, kunhan ihminen ensin vapautuu ylimääräisistä taakoistaan tasapainoon.

"The way society, we, often behave towards people with psychosis is an indication of how much we need to protect and defend ourselves against mad parts of ourselves."

~Jane Ellwood~ (Kirjassa: Psychosis. Understanding and treatment.)

Kommentit

Viikon luetuimmat

Tätä päivää minun ei pitänyt nähdä

Elefantin paino

Ei sittenkään ainuttakaan psykoosia

Äärirajakokemuksesta kahleettomuuteen

Rakas, rakas lääkärinlausunto

Ylitin mustimman virtani