Kaaos mahdollisuutena


Olen kokenut kymmenen traumaperäistä ja dissosiatiivista psykoosia tai dissosiatiivisia tiloja, joissa on psykoottista oireilua. Kymmenen tuskallista hoitojaksoa psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla. Psykoosi kokemuksena on minulle siis varsin tuttua. Sitä on vaikea kuvailla sanoin, eivätkä sanat sen kuvaamiseen riittäisikään. Se kipu, mikä psykoosejani on edeltänyt, on niin suurta ja käsittämätöntä, ettei sille ole olemassa ihmisen luomia sanoja. Ei myöskään sille kivulle, kun mielen pirstoutumisen oravanpyörä toistuu toistumistaan sen myötä, kun tulet kerta toisensa jälkeen väärällä tavalla kohdatuksi silloin, kun mielesi on paennut tuota sanatonta kipua psykoottiseen maailmaan.

Kuinka usein olenkaan matkani varrella yrittänyt puhua minut valtaavista traumatsunameista, joita psyykeni ei kykene kohtaamaan särkymättä. Kuinka usein olenkaan puhunut punaisen langan merkityksestä. Siitä, että jokainen psykoosi, vaikka se onkin vakava tila, on se samanaikaisesti myös mitä suurin mahdollisuus parantua jostain sellaisesta, mitä ihminen ei tuossa tilassaan kykene sanoiksi pukemaan. Mutta että toinen ihminen siinä rinnalla, voi tuolloin tahtoessaan löytää punaisen langan pään, ja ryhtyä kerimään vyyhtiä siten, että ennen pitkää ydinongelma, eli syy mielen pirstoutumiselle löytyy. Ja juuri ydinongelman löytyminen on ensiarvoisen tärkeää.

“In the space between chaos and shape there was another chance.” 

~Jeanette Winterson~

Voin todeta, että mieleni yritti järjestäytyä uudelleen jo viisitoista vuotta sitten, sen pirstoutuessa ensimmäisen kerran. Se miten minut tuolloin kohdattiin, millaisen diagnoosin ja hoidon sain osakseni, pureutti ydinongelmani yhä syvemmälle sisimpääni. Ja tämä toistui aina niin kauan, kunnes kipurajani täyttyi ja terve viha minussa alkoi versoa sellaista eteenpäin ajavaa rohkeutta ja voimaa, mikä on mahdollistanut kaiken sen eheytymisen, mitä tämän kuluneen vuoden aikana olen saanut kokea.

“If chaos is a necessary step in the organization of one's universe, then I was well on my way.”

~Wendelin Van Draanen~

Kuten ylläolevassa lauseessa sanotaan, niin vahvasti minä kyllä matkallani olin kaikki viisitoista vuotta. Kuitenkin valitettavan ja surullisen kauan. Aivan liian kauan. Parempi silti myöhemmin kuin ei milloinkaan. Nyt, kaiken sen ymmärryksen myötä, mitä hoitavaltakin taholta olen osakseni saanut, saan elää vahvassa uskossa siihen, ettei mieleni tarvitse enää pirstoutua psykoottisuuteen asti. Ei, vaikka joskus jokin osa minussa sitä pelkäisikin. Eheä osani ei kuitenkaan pelkää, sillä koko tämä vuoteni, kaikki se prosessi, miten itseäni olen työstänyt, on ollut ikään kuin psykoosin vastakohtaa. Aivan kuin kaikki ne kaoottiset hetket, kaikki ne myrskyt, joissa viidentoista vuoden aikana olen taistellut, olisivat palanneet tänä vuonna elämääni uudenlaisessa muodossa. Aivan kuin ne mieleni sirpaleet, jotka joskus kaaoksissani ovat ikään kuin tomuna lentäneet taivaiden tuuliin, olisivat löytäneet tiensä takaisin, juuri niille paikoille mieleni mosaiikissa, jonne ne kuuluvatkin.

Kyllä. Minä uskon siihen, että kaaos voi pitää sisällään mitä suurimman mahdollisuuden. Uskon siihen, että kaaos, jos se kohdataan oikein, voi synnyttää järjestyksen. Uskon myös siihen, että ne traumaosani, dissosioituneet osani, jotka vielä joskus tanssivat minussa sellaisia askelia, joita en tunne ja joihin en osaa yhtyä, eivät ne siltikään kerro varsinaisesta kaaoksesta. Uskon, että kaikki osani ovat syntyneet hyvästä syystä. Uskon, että ymmärtämällä syyt, opin ymmärtämään myös niiden askelkuvioita ja saan ne hallintaani.

Tai ehkä on niin, että ihminen tarvitseekin sisimpäänsä pienen ripauksen kaaosta, jotta tasapaino voi olla olemassa. Ehkä on niin, että tuo pieni ripaus kaaosta on hyvinkin merkittävä osa, josta ei tulisi ikinä milloinkaan päästää irti, vaan vaalia sitä.

“You must have chaos within you to give birth to a dancing star.”

~Friedrich Nietzsche~

Kommentit

Viikon luetuimmat

Tätä päivää minun ei pitänyt nähdä

Elefantin paino

Ei sittenkään ainuttakaan psykoosia

Äärirajakokemuksesta kahleettomuuteen

Rakas, rakas lääkärinlausunto

Ylitin mustimman virtani