Kaikki tieto on meissä itsessämme


Kaikki tieto on meissä itsessämme. Toisaalta se on nykypäivänä jo lähes muotilause, mutta lopulta se kuitenkin on totta. Tosin en oikein jaksa uskoa, että jokainen, joka tuota lausetta viljelee, tiedostaa puhdasta totuutta itsestään. Minä, vaikka toisaalta uskaltaudunkin sanomaan tuntevani totuuden itsestäni, en siltikään kykenisi sitä väittämällä väittämään. Ehkä onkin niin, että totuus omasta itsestä on sen myöntämistä, että totuus paljastaa itseään ainoastaan askel askeleelta. Että ei ole ikään kuin oikotietä onneen. Kuinka helppoa se olisikin, kun vain napsauttaisi sormiaan ja sisäinen ongelmavyyhti haihtuisi ilmaan. Että se, mikä itselle aiheuttaa solmukohtia, avautuisi kirkkaina vastauksina siten, ettei noita solmuja enää ikinä syntyisi.

Uskon siihen, että ihminen voi kuitenkin löytää kaikki vastaukset omasta sisimmästään. Mutta ei kuitenkaan hetkessä. Oivallusten ja vastausten matka tulee kulkea askel askeleelta, juuri omaan tahtiin. Ei kenenkään toisen, sillä jos tahtoo löytää omat henkilökohtaiset vastauksensa, on kuljettava ainoastaan omaan polkuaan. Ei voi poiketa sivuraiteille.

Minusta on ollut upeaa, kun tämän vuoden aikana olen saanut lähestulkoon itse ohjata terapiaani psykiatrian poliklinikalla. Toki tuo ohjata-sana tulisi laittaa sitaatteihin, sillä olenhan kuitenkin matkaani kulkenut yhdessä ammattilaisen kanssa. Olen kuitenkin saanut työstää itseäni ihan omaan tapaani ja oman aikatauluni mukaisesti. Kuunnellut sisintäni ja avannut sieltä tarinoita tarinoiden jälkeen, juuri silloin kun olen kokenut ne ajankohtaisiksi. Olen sekä puhunut, että kirjoittanut ja piirtänytkin. Tämä vapaamuotoisempi terapia on ollutkin minulle mitä merkityksellisintä juuri sen vuoksi, että nyt, vasta viidentoista vuoden jälkeen olin saanut alkuvuodesta kohdata näkijäni, kuulijani ja ymmärtäjäni hoitavan tahon puolelta.

Viisitoista yksinäistä vuotta ilman ymmärtäjää. Siinä ajassa ehtii koluta itseäänkin aika läpikotaisin. Viidessätoista vuodessa opin paljon siitä, millaista on pirstoutua ja eheytyä, ihan vain pirstoutuakseen uudelleen. Viidessätoista vuodessa opin, kuinka valtava merkitys on sillä, että tulet ymmärretyksi. Että saat kohdata sellaisen ihmispeilin, joka heijastaa sinuun jotain ainutlaatuista oman itsensä kautta, jotta voit avata piilossa olevien sisäisten vastaustesi lukkoja. Ihminen tarvitsee ihmistä. Kuinka paljon voimmekaan oppia itsestämme toisten ihmisten kautta. Kuinka sokeiksi ja kuuroiksi muuttuisimmekaan ilman näitä äärimmäisen tärkeitä peilejä. Ehkä emme edes kyseenalaistaisi ainuttakaan vastausta, mitä sisimpämme meille kertoisi. Ehkä emme kykenisi erottamaan oikeaa ja väärää vastausta kaikessa yksinäisyydessämme.

Saan olla mitä kiitollisin tämän vuoden terapiamatkastani. Ensi vuonna aloitan uudenlaisen matkan. Uuden terapeutin kanssa. Traumapsykoterapian, jossa keskitymme dissosiaatiooni. Tällöin joudun nöyrtymään. Joudun todellakin nöyrtymään siinä, että enää minä en itse olekaan ohjaksissa. Että nyt joudun antautumaan ammattilaisen ohjaukseen. Emme tule etenemään niiden sääntöjen mukaan, mitä itse itselleni olen parhaaksi kokenut. Tämä herättää minussa valtavaa vastarintaa. Toisaalta kuitenkin sisimpäni kertoo totuuden. Se kertoo siitä, että kaikella on aikansa. Että tämä kulunut vuosi on ollut tärkeä toteuttaa terapiassa juuri siten kuin se on toteututunut, mutta että nyt tarvitsen sellaisen peilin itselleni, joka osaa ohjata minua syvälle sisimpääni siten, että voin ennen pitkää kohdata totuuden itsestäni ilman repiviä ja raastavia tunteita. Ilman takaumia. Ilman niitä muistoja, jotka vielä tekevät niin kipeää.

Kaikki tieto on meissä itsessämme. Se on totta. Mutta tieto voi myös olla rajua kohdattavaksi. Ei kaikki tieto ole lempeää. Ei tietoisuus ole pumpulipilvissä kellumista. Tieto voi satuttaa. Se voi pirstoa ihmismielen, ellei siihen ole valmistautunut oikealla tavalla. Juuri siksi vastauksia tuleekin etsiä itsestään varoen. Askel askeleelta. Ja nöyrtyä silloin, jos sisin kertoo, että tälle matkalle tarvitset toisen ihmisen pitämään kädestäsi kiinni.

You don’t have to know the answers for your patients. All you have to do is turn them inside themselves because they know the answers.

~Ron Kurtz~

Kommentit

Viikon luetuimmat

Tätä päivää minun ei pitänyt nähdä

Elefantin paino

Ei sittenkään ainuttakaan psykoosia

Äärirajakokemuksesta kahleettomuuteen

Rakas, rakas lääkärinlausunto

Ylitin mustimman virtani