Elämäni tärkeimmät kirjat


Jäljet kehossa, Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen, Vainottu mieli. Siinä kolme tähänastisen elämäni tärkeintä teosta, jotka ovat näytelleet merkittävää osaa siinä, että vihdoinkin, oikeastaan ensimmäistä kertaa eläissäni ymmärrän itseäni. Ymmärrän paremmin koko elämänkaartani ja kaikkien kokemusteni vaikutuksia käyttäytymiseeni vielä nykypäivänäkin. Ennen kaikkea olen oppinut syitä sairastumisilleni, mieleni pirstoutumisille ja sille, miksi en ole voinut aloittaa eheytymisprosessiani ennen tätä vuotta.

Eheytymistä ei yksinkertaisesti voi tapahtua, ellet ymmärrä itseäsi ja sairauttasi. Sen olen vuosikausien ajan joutunut kokemaan, että tätä ymmärrystä ei voi mitenkään päin syntyä, jos kannat mukanasi diagnoosia, joka ei ns. selitä sinua. Mutta entä sitten, kun löydätkin yhtäkkiä itsesi erilaisten kirjojen sivuilta, ikään kuin näyttelemästä niiden pääroolia? Millaisen valtavan edistysaskeleen voitkaan silloin ottaa, kun diagnoosisi kirkastuu sellaiseen muotoon, joka yhtäkkiä selittääkin sinut läpikotaisin sellaisessa muodossa, että tuo selitys on täysin järkeenkäypää ja tunnet sen totuudeksi luissasi ja ytimissäsi asti. Miten huikeaa onkaan, kun sinussa asuneet, toisinaan jopa tuuleenkin kirkuneet, kysymykset alkavat saada selkeitä vastauksiaan. Kun vihdoinkin opit sanoittamaan itsesi itsellesi, ja sen myötä myös muille ihmisille. Ja näin ollen voit tulla juuri sillä tavalla ymmärretyksi, että se mikä sinussa tarvitsee paranemista osakseen, saa myös oikeanlaista apua.

1) JÄLJET KEHOSSA (Bessel van der Kolk)

Törmäsin tähän kirjaan aivan sattumalta. Jo pelkästään kirjan nimi tuntui puhuttelevalta, mutta kun luin netistä kirjaesittelyn, tiesin välittömästi, että tässä se on. Tässä on jokin puuttuva palanen, mitä eheytymismatkalleni tarvitsen. Tiesin myös, että tämä kirja minun on saatava omakseni. Että se ei riitä, jos lainaan sen kirjastosta ja luen kertaalleen.

Jäljet kehossa on kirja, jota suosittelen lämpimästi jokaiselle, joka on kokenut traumaattisia hetkiä elämässään. Jokaiselle, joka kärsii niiden aiheuttamista takaumista tai muuten kokee, että nämä traumat ovat jollakin tavoin vaikuttaneet omaan elämään heikentävällä tavalla.

Kun itse ensimmäisen kerran luin tämän upean teoksen, oli se ensikosketukseni syvempään tietoisuuteen traumaperäisestä stressihäiriöstä. Ja miltä minusta tuntui lukiessani: Aivan kuin se ihminen, joka katosi silloin, kun ensimmäisen kerran jouduin psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle, olisi nyt syntynyt uudelleen näkyväksi, tullessaan tällä tavoin löydettäväkseni ja oivallettavakseni kirjan sivuilta niin konkreettisesti. Se todellakin oli huikea tunne.

Opin tästä kirjasta valtavasti uutta itsestäni. Ymmärsin paremmin sekä sairastumisiani että syitä käyttäytymiseeni tietyissä tilanteissa. Ymmärsin paremmin myös koko elämänkaartani. Kirjan luettuani koin, että se toimi minulle ikään kuin mitä parhaimpana perustana sille, mille pohjalle alan rakentaa uutta ja eheää minuuttani.

Jälkeenpäin olen lukenut itselleni vieläkin tärkeämpiä kirjoja, mutta Jäljet kehossa on minulle äärimmäisen rakas teos, sillä se auttoi minua aloittamaan tutkimusmatkani yhä syvemmälle sisimpääni, ja ottamaan eräänlaisen ensiaskeleeni kohti sellaista ymmärrystä itsestäni, joka edesauttaa pysyvää paranemista.

2) TRAUMAPERÄISEN DISSOSIAATIOHÄIRIÖN VAKAUTTAMINEN (Suzette Boon, Kathy Steele, Onno van der Hart)

Jonkin verran minuun ja tarinaani tänä vuonna jo tutustuttuaan, hoitajani psykiatrian poliklinikalla suositteli minulle tätä kirjaa. Dissosiaatio oli minulle tuolloin käsitteenä vielä melko vieras, mutta hoitajani oli siihen jo joitakin kertoja aiemminkin viitannut. Tilasin kirjan samana päivänä itselleni, sillä uskoin hoitajani olevan oikeilla jäljillä minun suhteeni. Ja että ehkä dissosiaation ymmärtäminen avaisi minulle jotain tärkeää. Sitä se todellakin on tehnyt, ja tuon ymmärrysmatkan tämä kyseinen kirja aloitti mitä vahvimmin.

Kirjan takakannen kiteytys: Traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttaminen on ensimmäinen kirja, joka on suunnattu traumaperäisistä dissosiaatiohäiriöistä kärsiville potilaille. Aluksi kirjassa luodaan yleiskatsaus dissosiaatioon ja sen oireisiin. Kirja jatkuu ikään kuin työkirjana. Kirjan kirjoittajat ovat yhdistäneet lyhyitä opetuksellisia osuuksia, kotitehtäviä ja harjoituksia kokonaisuuksiksi, joiden avulla dissosiaatiohäiriöiset voivat kehittää tärkeitä tunteiden käsittelyn ja elämiseen liittyviä taitojaan. Kirjan myötä lukijat saavat omasta näkökulmastaan lähtevän, luettavan oppaan, jonka avulla he voivat ymmärtää dissosiaatiota ja traumaattisia muistojaan, sekä kehittää läpi elämän kestäviä taitoja niiden kanssa selviytymiseksi.

Kun aloitin lukemaan kirjaa, se tuntui vaikeaselkoiselta. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin hahmottamaan mistä on kysymys. Mitä enemmän hahmotin, sitä enemmän ymmärsin samalla hahmottavani itsestäni esiin jotain sellaista, mitä en ollut koskaan aiemmin itsessäni osannut nähdä, saati ymmärtää. Lukiessani minä myös itkin. Tuntui niin käsittämättömältä, epätodelliselta ja niin kovin väärältä, että miksi kukaan ei koskaan aiemmin ollut nähnyt minussa dissosiaation mahdollisuutta, kun se nyt niin selkeästi minua kuitenkin alkoi sanoittaa askel askeleelta yhä paremmin ja paremmin.

Ahmin kirjan ensimmäisellä kerralla melkoisella vauhdilla, mutta olen palannut sen ääreen useita kertoja. Se on auttanut minua moneen otteeseen. Se on jopa pelastanut minut jollain pahimmalla takaumahetkelläni. Se on opettanut minua tunnistamaan osiani, joka todellakin on avannut minulle syvän ymmärryksen itseäni kohtaan. Kirja on myös auttanut minua siinä, miten oppia keskustelemaan ja neuvottelemaankin osieni kanssa siten, että niiden taustalla olevat traumakokemukset eivät enää hallitsisi tunteitani ja elämääni niin vahvasti kuin ennen.

Olen mitä kiitollisin tästä hoitajani vinkkaamasta kirjasta, sillä dissosiaatio on ollut avainsana sille mitä hurjimmalle prosessille tänä vuonna, mitä minussa kaiken oivaltamani ja osakseni saamani hoitavankin tahon ymmärryksen myötä käynnistyi, ja jonka eheyttävää edistymistä hoitajanikin on saanut vain ihmetellä.

3) VAINOTTU MIELI, Rakenteellinen dissosiaatio ja kroonisen traumatisoitumisen hoitaminen (Onno van der Hart, Ellen Nijenhuis, Kathy Steele)

Tämä kirja on tarkoitettu etupäässä terapeuteille, mutta siitä muodostui minun ”raamattuni”. Sellainen kirjojen kirja, josta olen alleviivannut lähes puolet sivujen teksteistä, tehnyt mitä merkittävimpiä havaintoja ja oivalluksia niin itsestäni kuin myös siitä, millaista apua itselleni tarvitsen. Minulle kyllä suositeltiin lääkärin toimesta traumapsykoterapiaa jo aiemmin tänä vuonna, mutta vasta tämän kirjan luettuani, ymmärsin tuon terapian tärkeyden kohdallani. Niin merkittävän tärkeyden, ettei sitä kannata missään nimessä ohittaa. Kirjan luettuani ymmärsin, että jos tahdon saavuttaa pysyvän eheyden, on minun kahlattava elämäni ja itseni läpikotaisin, yhdessä tämän erityisalan ammattilaisen kanssa. Että vaikka psykiatrian poliklinikan hoitajallanikin on tietoa ja jonkinlaisia valmiuksia traumaterapiaan, jota tänä vuonna olemmekin jo tehneet, niin hänen taitonsa eivät välttämättä riittäisi kohdallani.

Tämän kirjan myötä annoin itselleni luvan ymmärtää, että olen ns. ”vaikea tapaus”. Että krooninen traumatisoituminen ei ole mikään pikkujuttu, jonka voisi hoitaa sormia napsauttamalla. Puhumattakaan rakenteellisesta dissosiaatiosta, johon tämänkin kirjan sanoma perustuu. Annoin kuitenkin itselleni luvan ymmärtää myös sen, että vaikka olisinkin ”vaikea tapaus”, en siltikään välttämättä ole lainkaan mahdoton tapaus, parantamattomissa oleva tapaus, vaan pikemminkin ehdottomasti parannettavissa oleva tapaus, kunhan vain saan oikeanlaista hoitoa osakseni.

Kirjan sisältö on niin hurjan laaja kattaus, että minulle on mahdotonta kiteyttää sitä lyhyesti. Sen voin kuitenkin sanoa, että vaikka kirja onkin suunnattu pääasiallisesti terapeuteille, suosittelen sitä erittäin lämpimästi myös dissosiaatiohäiriöisille, jotka tahtovat oppia, ymmärtää ja oivaltaa itseään yhä paremmin. 

Kommentit

Viikon luetuimmat

Tätä päivää minun ei pitänyt nähdä

Elefantin paino

Ei sittenkään ainuttakaan psykoosia

Äärirajakokemuksesta kahleettomuuteen

Rakas, rakas lääkärinlausunto

Ylitin mustimman virtani