Lääkkeille ja alkoholille herkistyminen


Olen ollut jo jonkin aikaa herkistynyt lääkkeille. Ainakin psyykenlääkkeille. Kyllähän niistä on aiheutunut minulle väsymystä ennenkin, mutta nykyinen väsymykseni tuntuu jo sairaalloiselta. Saatan nukkua kymmenen tunnin yöunet, ollen siltikin aivan silmät ristissä herätessäni, ja aamulenkki koirani kanssa on vaivalloista. Pitkistä yöunista huolimatta joudun myös ottamaan torkkuja päivisinkin. En myöskään meinaa kyetä käyttämään lainkaan sellaisia lääkkeitä, jotka ennen ovat sopineet minulle aivan hyvin, ja joilla on loppujen lopuksi ollut suhteellisen lievä vaikutuskin. Tuntuu ihan hullulta, että pienikin annos lääkettä, joka ennen on toiminut minulla rauhoittavasti ahdistuksen keskellä, laittaa minut nykyään piankin nukahtamaan ja aiheuttaa tokkuraisen olon vielä seuraavaksi päiväksikin.

Puhuimme aiheesta psykiatrian poliklinikan hoitajani kanssa viime perjantaina. Hän hymyili, kun kerroin asiastani. Hän vastasi, että usein onkin niin, että kun ihminen alkaa voida paremmin, voidaan lääkitystäkin ryhtyä purkamaan. Keskustelimme myös siitä, että on vaikea sanoa absoluuttista totuutta siitä, olenko kaikkien viimeksi kuluneiden viidentoista vuoden aikana syönyt suurinta osaa lääkkeistäni ehkä jopa aivan turhaan, sillä lääkkeetkään eivät ole suojanneet mieltäni pirstoutumasta pahimmilla traumatakaumahetkilläni, jolloin dissosioituneet osani ovat paenneet psykoottiseen tilaan asti. Ja koska lääkkeeni on määrätty kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, jota minulla nyt siis lopulta ei ole, niin onko lääkitykseni todellakin ollut turha. Sitä on mahdotonta sanoa.

Traumaperäiseen stressihäiriöön ja dissosiaatioon saatetaan joissain tapauksissa käyttää samoja lääkkeitä, joita minunkin cocktailiini kuuluu, joten se voisi puoltaa sitä, että olen lääkitystäni tarvinnut. Ehkä dissosiaationi olisi ollut arjessani pahempanakin ilman niitä. Nyt kuitenkin, kun olen jo päässyt eheytymisessäni melko pitkällekin, voisi olla lääkityksen purkamisen aika. Hoitajani varasikin minulle ajan psykiatrini vastaanotolle tammikuun loppuun, jolloin tarkoituksena on keskustella lääkityksestäni. Tämä on siinä mielessä minulle aivan uutta, että kukaan ei koskaan ole edes pohtinut sitä, voisiko lääkitystäni vähentää/purkaa mahdollisesti kokonaan. Miksi kukaan olisikaan hoitavalla taholla tällaista edes miettinytkään, kun kaikki katsoivat minua ainoastaan väärän diagnoosini verhon lävitse. Nyt tilanne kuitenkin on toinen, mistä olenkin mitä kiitollisin.

Jostain syystä, samanaikaisesti kun olen herkistynyt lääkkeille, olen herkistynyt myös alkoholille. Ennen olen voinut siemailla ihan vapaasti sekä olutta että viiniä, mukavasti humaltuen. Tapoihini ei ole enää aikoihin kuulunut juoda mitenkään hirmuisia määriä kerralla, mutta ihan normaalilla tavalla alkoholi minuun joka tapauksessa on vaikuttanut. Nyt kuitenkin, perjantai-iltana, kun tahdoin nauttia itsekseni mukavasta punaviini-illasta, en kyennyt juomaan kuin vajaan puolitoista annosta. Päässäni alkoi tuntua hieman sumuiselta jo puolikkaankin annoksen jälkeen. Ja lopputuloksena noista puolestatoista annoksesta, olin vain suunnattoman väsynyt. Eilen kokeilin uudelleen, eikä nautinto kestänyt muutamasta siemauksesta enempää. Sama sumuisuus jälleen, ja punaviinin kohtaloksi koitui huuhtoutua viemäristä alas.

Eipä nämä herkistymiset toisaalta mitään huonoja herkistymisiä ole, vaikkakin alkoholista olisi kyllä mukava ainakin joskus harvakseltaan nauttia. Sitä nyt mielenkiinnolla odottelen, josko alkaisin herkistyä myös tupakalle, josta minun tuntuu olevan suorastaan mahdotonta päästä eroon. Siinäpä sitä olisikin herkistymislahjaa kerrakseen! 

Kommentit

Viikon luetuimmat

Tätä päivää minun ei pitänyt nähdä

Elefantin paino

Ei sittenkään ainuttakaan psykoosia

Äärirajakokemuksesta kahleettomuuteen

Rakas, rakas lääkärinlausunto

Ylitin mustimman virtani